Pahuksen puutarhakarkulaiset?

Asustelen alueella, joka on rakennettu mäntyvaltaiselle kankaalle 1980-luvun alkuvuosina. Tiheä rivitalosektorimme on pysynyt ryhdissä puuaitojen ja naapurien katseiden sekä yhteisten pihatalkoiden ansiosta, mutta nuo omakotitalot... Tonttien reunat ovat vuosikymmenien varrella päässeet hieman rönsyilemään! Asuinalueemme reunalla, sekametsään rajautuen on korskeiden omakotitalojen vyöhyke, jossa on suhtauduttu oman tontin rajoihin varsin vapaamielisesti: puutarhajätettä on kottikärräilty yli 30 vuotta suurten kuusten taakse "pusikkoon". Siellä kasvaa tätä nykyä laaja kumpareisto nokkosta, vadelmaa, sekä sekalainen seurakunta muita ravinteista hyötyviä lajeja sekä puutarhajätteiden mukana levinneitä lajeja. Mainitsin kaupunginpuutarhurille taannoin, että voitaisiin tehdä opintomatka alueelle - pitääpä laittaa jalalle tänä keväänä.

Yksi kaveri tokaisi taannoin että mitä haittaa niistä puutarhakarkulaisista on? No onhan se hämmentävä näky, kun tyylipuhdas mäntymetsä on pilkutettu angervoin ja vuorenkilvin. Mutta haitta ei toki ole pelkästään esteettinen. Puutarhakarkulaisilla on taipumus olla aika topakoita leviäjiä, esimerkiksi rönsyansikka on levinnyt eräässä kohtaa 3-4 m2 kasvustoksi. Ne jyräävät alkuperäislajit ja tällä tavoin niukentavat luonnon monimuotoisuutta. Eipä ole lapsuusseutuni Keski-Pohjanmaan kissankelloista kisaajiksi kun agressiivinen lupiini lähestyy idästä ja tiesuolauksia sietävä rantavehnä lännestä - sekä seassa seikkailevat satunnaiset jättipalsamikasvustot.

Vieraslajit ovat ihan oma suonsa, niistä löytyy hyvin tietoa täältä: http://vieraslajit.fi/
Vieraslajiportaalissa kuka tahansa voi ilmoittaa vieraslajeista. Vieraslajien lyhyt määritelmä kuuluu: "Vieraslajit ovat lajeja, jotka ovat levinneet ihmisen mukana joko tahattomasti tai tarkoituksella lajin luontaisen levinneisyysalueen ulkopuolelle." Tällä logiikalla puutarhakarkulaisetkin ovat tietyn alueen (mahdollisesti vakiintuneita) vieraslajeja. Esimerkiksi Oulun Hietasaaressa tavataan huvilakulttuurin peruina laajoja viitapihlaja-angervokasvustoja - jokainen puutarhuri, joka on yrittänyt joskus päästä tästä lajista eroon, tietää että se vaatii järeitä toimenpiteitä.

Niin, olen fiilistellyt, että neitseellisen pihan tai osan siitä voisi perustaa kokonaan puutarhakarkulaisilla rakentaen. Ainakin meidän asuinalueelta löytyisi heittämällä parikymmentä lajia kasveja! Olen myös pohtinut, mikä olisi sopiva termi puutarhakarkulaisten palauttamisella puutarhaan. En ole vielä keksinyt mitään riittävän selkeää. Jonkinlainen metsän / alueen (eko)ennallistaminen olisi kuitenkin kyseessä. Itse olen tuonut puutarhaani lähimetsistä ainakin rönsyansikkaa, tiarellaa, poimulehteä ja akilleijoja.

Tietenkään kenenkään ei kannata kiikuttaa puutarhaansa jättiputkea eikä jättipalsamia - nykytiedon valossa on muutamia entisiä "muotikasveja" jotka ovat uhka ekosysteemille ja jopa ihmisen terveydelle (jättiputket). Lounais-Suomen tietyillä jokialueilla on ilmeisesti jo hävitty taistelu jättipalsamia vastaan, jättiputki valloittaa Itä-Suomea. Jokainen meistä voi ryhtyä torjuntatöihin, vieraslajiportaalissa on siihen hyviä ohjeita. Myös paikalliselle viranomaiselle kannattaa ilmoittaa. Oulun ohje: vieraslajihavainnoista voi ilmoittaa sähköpostilla osoitteeseen palaute.puistot@ouka.fi - suosittelen!

Olen havainnut viime aikoina pari eläväistä kanadanpiiskukasvustoa lymyämässä junarataa reunustavilla niityillä. Tavallisen tallukan on vaikea tietää, mikä vieraslaji on haitallinen ja mikä ei. Ihan sievästihän ne kukkivat tuolla pietaryrttien seassa? Kanadanpiisku on kuitenkin niin agressiivinen laji, että jos leviäminen saa jatkua, saattavat muut lajit jäädä deletenapin alle. Voisin koittaa poimia nuo piiskut maljakkoon juuri ennen kukintaa ja repiä kasvustot juurineen, laitetaanpas kesän muistilistalle.

Huokaus. Mietin miksi talvifloristilla on helpompaa kuin kesän puutarhurilla? No se on tämä paljon puhuttu kohtuus. Talvella on rajallinen määrä asioita mitä voi tehdä, kesäkaudella pitäisi revetä niin moneksi. Kyllä näitä asioita kuitenkin kannattaa pohtia ja kerätä kesäisiin toimenpiteisiin puhtia.

Kohtuuden asialla - muutama tunnelmakuva loppuun.

Pörheä piikkiputki, puutarhan omaa tuotantoa

Pitsimäinen mesiangervo.

Lumen alla nöyrtynyt kanadanpiisku.

Mukavaa alkavaa viikkoa!