sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Hiirenvirnakranssit matkalla maailmalle

Aloin tohkeilla eilen gardenistan tai talvifloristin aktiviteeteista. Koemielessä jo kiepautin ulkoilureitille kaksi kranssia puuhun roikkumaan. Siinä samalla tuli laadittua toiminnalle periaatteet:

*Käytetään vain paikalta löytyvää luonnonmateriaalia
*Ei vahingoiteta monivuotisia kasveja keruupuuhissa
*Huomioidaan jokamiehenoikeudet siis
*Kiinnitetään tuotos, esim. kranssi sellaiseen paikkaan ja siten, ettei se estä puun kasvua
*Haluttaessa voidaan ohjailla puun oksia siten, että se kasvaessaan lukitsee kranssin paikalleen

Tänään kävin pyöräyttämässä pari uutta kranssia. Silmäilin myös pajuruusuja, muutamia hyviä yksilöitä (näistä lisää myöhemmin!) löytyikin. Lisäksi katseeni haikailee aina yläilmoihin, olen erittäin kova tuulenpesien fanittaja. Suurin osa tuulenpesistä majailee kuitenkin yläilmoissa kätösteni tavoittamattomissa.. Kun tuuli joskus harvakseltaan pesänsä tipauttaa maailmalle, olen kyllä ensimmäisenä ahnein kätösin sitä kotiin haalaamassa. Yksi puustaan pudonnut odottaakin minua jemmassa Heinäpäässä. Tuulenpesäsieniä tavataan noin 30 eri lajia Pohjoismaissa, Suomessa yleisimpiä on hieskoivun oksista tuttu koivutuulenpesä.

Hmm, onkohan kukaan perustanut blogia pelkistä tuulenpesistä?


Tuulenpesän poikanen?
Tuulenpesän poikanen?


Luonto itse elää sopusoinnussa. Ranskassa suuret lehtipuut ovat monesti massiivisten murattikasvustojen peitossa, lisäksi puun latvus saa kantaa mistelin jos toisenkin. Ne erottuvat hyvin vaikkapa helmikuussa, jolloin olen viime ja toissavuonna käynyt Ranskassa reissussa.

Mahtava huomio muuten kävellessä tänään, erässä käsittääkseni pajun sukuisessa puussa oli kookas, suuren nyrkin kokoinen möykky. Ensin katsoin että onko se linnunpesä, mutta eipä täällä pohjan perillä sentään asu niin eksoottisia "kutojalintuja". Haiskahtaa, että kyseessä oli varsin isoksi kasvanut äkämä tai pikemminkin pahka, josta lähti suoraan törröttäviä oksia. Pitää kahlata lähemmäksi kun päällä on kunnon varusteet tai käydä kurkkimassa keväämmällä.

Ihmeellistä, että ihan tutusta lähireitistä nyt paljastuu aivan uusia puolia - kuin näkisin kaiken uusin silmin. Ja hei - onko se niin vaarallista jos en koko Äimärautiota koristelekaan? Tai vaikka kirjoittaisin vain kolme blogausta ja sitten kirmaisin taas töiden pariin hankkimaan uusia silmäpusseja? Olen aina tiennyt olevani kärsimätön tyyppi ja kaikki ulkona liikkuminen on plussaa.

Come what may! <3


Ilmassa oli tänään pientä tuulta ja tuiskua.


Tämä hiirenvirnakranssi pääsi suuren koivun rintapieleen.


Koristeena mesiangervo.


Keep it simple!


Ps. Villiversoja blogin suosituin postaus on hyvin hajamielisellä otteella kirjoitettu suolalyhtypostaus, jonka on nähnyt yli 7000 silmäparia. Ällistyttävää.
Tunnisteilla on siis merkitystä! Ciao!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva jos kommentoit! Ohje:

1. Kirjoita teksti kohtaan Lisää kommenttisi
2. Kommentti nimellä - valitse alinna oleva Nimetön (jollei sinulla ole jotain mainittua profiilia)
3. Signeeraa halutessasi
4. Paina kohdasta Julkaise
5. Kirjoita pyydetty tunniste

-> Paina uudestaan kohdasta Julkaise -> Valmis.

Kiitos!