Paikallisten herkkujen äärellä - Northern Arctic Flavours -menua testaamassa

Viime viikolla vietettiin Pohjoiset arktiset maut – Northern Arctic Flavours -tapahtumaa Oulussa, Pohtossa. Tapahtuman yhteistyöravintolat ovat suunnitelleet Northern Arctic Flavours - eli NAF-menun. Menut ovat tarjolla 20.9.2014 saakka.

Kävimme eilen ystäväni Monan kanssa testaamassa Lasaretin Virta-ravintolan menun:

Sellerikeittoa
omenaa ja suolapähkinää

***
Tannilan porotilan
Poroterriiniä ja poronsydänmoussea

***
Kalastaja Karjalaisen ahvenfileitä Iistä
nokkoskastiketta
ruohosipuliperunavoita ja
tilli-sitruunaporkkanoita

***
Mustikkapiirakkaa ja
valkosuklaajäätelöä

Menu oli houkuttelevasti suunniteltu, mutta päädyimme kuitenkin etukäteen pyytämään poron tilalle "sieniä tai kalaa". Minä olen nimittäin syönyt pääsääntöisesti kasviksia ja kalaa vuodesta 1998. Sienet kiinnostivat, koska niiden kohdalla sesonki on ollut niin erinomainen. Hugossa nimittäin olisi ollut tarjolla Lumijoen tatteja ja pohdin pitkään näiden kahden menuvaihtoehdon välillä. Valinnassa sellerikeitto, ahvenet ja nokkonen Virran menussa veivät kuitenkin voiton.

Kippis! Monan lautasella herkullinen sellerikeitto.

Sellerikeitto oli aivan upea kokemus. Maku oli todella täyteläinen, esillepano oli kaunis. Ainut asia mitä jäimme pohtimaan, oli käytetty pähkinä. Listalla nimittäin luki suolapähkinää (joka yleensä mielletään maapähkinäksi) ja annoksessa oli käytetty mielestämme hasselpähkinää. Meille annos toimi mainiosti ja oli henkilökohtainen makusuosikkini koko menusta, mutta jäimme pohtimaan asiaa pähkinäallergikon kanalta. Tosin, voisin kuvitella että he varmistavat pähkinäasiat vielä kohdaltaan moneen kertaan. Ymmärtääkseni juuri hasselpähkinä on yksi allergisoivimmista pähkinöistä? 

Vaihdoin poron tilalle maukkaan kala-annoksen.

Poron tilalle pyytämämme kala-annoksen esillepano oli todella kaunis. Graavattu lohi oli paahdettu kevyesti, sille toivat pehmeyttä ja raikkautta peruna ja retikka. Punajuurikastike kruunasi annoksen värillään ja maullaan. Upea annos, sekä maultaan että visuaalisesti.

Ahvenannoksen nokkoskastike oli todella maistuva.

Ahvenannoksessa oli perinteisiä elementtejä, mutta hieman yllättäen maistuvimpana jäi mieleen nokkoskastike. Nokkonen oli tullut Ärmätin nokkostilalta kuivattuna, siitä oli saatu hienosti maku esiin. Vuorovastaava kertoi, että kokit olivat tehneet kokeiluja sekä tuoreella että kuivatulla nokkosella - ja parempi maku oli saatu kuivatusta tuotteesta. Porkkanat olivat Siikajoelta ja ahven Iistä. Porkkanoiden sitruunainen maku olisi voinut olla makuuni voimakkaampikin. Ahvenen oma maku jäi ehkä hitusen levitteen ja rasvan alle. Ehkä ahvenelle olisi sopinut kevyempi kypsennystapa, kun kermaisuutta tuli nokkoskastikkeestakin?

Vuoropäällikkö vastaili ystävällisesti kysymyksiimme.

Jälkiruuaksi tarjolla valkosuklaajäätelöä ja mustikkapiirakkaa.

Esillepano oli kauniisti toteutettu.

Jälkiruokana oli Sortolan tilan valkosuklaajäätelöä ja ravintolan omaa mustikkapiirakkaa. Annos oli todella kauniisti toteutettu, maku oli taattua laatua.

Suolarakeilla ja chilillä maustettu suklaa oli loppuun mukava yllätys.

Totesimme Monan kanssa yhteen ääneen, että menun parasta antia olivat kaksi ensimmäistä ruokalajia eli sellerikeitto ja lohiannos. Poro meiltä jäi tällä kertaa maistamatta, mutta luulenpa että maistan pikkuisen perjantaina, kun minulla on ilo osallistua Oulu Design Days tapahtuman Odd Galaan, joka järjestetään Lasaretin Aurora-salissa. Illan ohjelmaan kuuluu buffetillallinen, upea kaksiosainen muotinäytös, musiikkia, videotaidetta - ehkä näemme siellä?
Ps. Liput galaan myynnissä vielä tänään keskiviikkona!

***

Tämä blogi toteutettiin yhteistyössä Pro Agrian Oulun, Oulun Maa- ja kotitalousnaisten ja Pohjoiset Arktiset Maut -tapahtuman kanssa. Lämmin kiitos yhteistyöstä, erityisesti projektisuunnittelija Arja Keräselle, jonka kanssa etukäteen arvuuteltiin mm. horsman kukinta-aikaa, tämän vuoden sienisadon ajankohtaa ja laatua..! Blogi jatkaa elämäänsä, pian pääsette kuulemaan mm. Kukkasidonnan SM-kisoista, jotka järjestetään Oulussa syyskuun viimeisenä viikonloppuna. 

Herkullista ja aurinkoista syksyn jatkoa kaikille!

***

Kuuletko metsän kutsun?

Syksy on monilla kiireistä aikaa. Koulut ja työt alkavat, kasvimaalta korjataan satoa ja kaiken kukkuraksi syksyllä kuuluisi aloittaa jokin uusi harrastus. Yleensä metsässä rauhoittuu arjen tohinalta, mutta nyt esimerkiksi Facebook vilisee varsin levottomia päivityksiä...

"Illemmalla oli pakko mennä uudestaan!"
"Keruuastiana toimi pyykkikori!"
"Tarvitsen kohta ammattiapua tähän tattismiin!"


Kyllä - nyt puhutaan ennätyksellisen hyvästä sienivuodesta. Hellekausi lämmitti maan ja sadejakso nosti sienet esiin. Lähiviikoiksi on luvattu kohtuullista lämpöä ja viileitä öitä, eli sienikelit vaikuttavat edelleenkin lupaaville. Vuodet eivät ole veljeksiä, takana on muutama heikompi sienivuosi, joten tämä sienisato on kyllä odotettu.

Olen viimein päässyt työkiireiden ja flunssan jälkeen kunnolla metsään. Enteitä oli jo, kun lähimetsässä, nuoressa koivikossa, möllötti kymmenkunta valtavaa punikkitattia. Tuolla alueella en ole aiempina vuosina havainnut sienen sientä, joten aavistelin että metsissä mahtaa nyt toden teolla tapahtua...

Keruuretki suuntautui kuusivaltaiseen sekametsään.

Mikäs siellä häämöttää? Lampaankääpäkö, vai..?

Vaaleaorakas! Orakkailla on hauraat piikit, lampaankäävällä ohut pillikerros.

Herkkutatteja!

Herkkutatin jalassa on vaalea verkkokuvio, pillistö kellertyy vanhemmiten.

Maasta se pienikin ponnistaa.

Myös puolukkasato näyttää lupaavalle.

Aina ei tarvitse lähteä edes metsään asti. Kävin eilen kävelyllä lähialueella ja silmäkulmassani vilahti jotain kiinnostavaa. Kyseessä oli pellon ja metsän välinen ojanpiennar sekä kivikkoalue.

Hmm?

 

Kyllä!

 

Vanhan herkkutatin pillistön voi halutessaan poistaa, lakki oli putipuhdas.

Herkkutattien juhlaa!

Syksy oli aikoinaan minulle hieman melankolista aikaa, koska olen niin vannoutunut kevätihminen. Sienestys on kuitenkin pikkuhiljaa muuttanut suhtautumistani syksyyn. Syksyhän on ihmeellisen värikästä löytöretkien ja yllätysten aikaa. Sienestyksessä hauskinta on juuri se, ettei koskaan tiedä mitä löytyy.


Mars metsään - uskon että yllätyt iloisesti!

***