perjantai 25. heinäkuuta 2014

Sienet saattavat yllättää!

Oletko kotoisin marjastaja- tai sienestäjäperheestä? Jos olet, todennäköisesti marjastat ja sienestät itsekin. Rakastan sekä marjoja että sieniä, mutta olen selkeästi enemmän sienestäjätyyppiä. Sienestyksessä kiehtovat sienisadon yllätyksellisyys, lajien runsaus ja vaihtelevat maastot.

Tänäkin vuonna sienet ovat jo ehtineet yllättää. Kesäkuun lopussa tehtiin runsaasti sienihavaintoja, mutta nyt kuumuus on Oulun alueella kuivattanut sienimaastot. Tutkailin tuossa pitemmän ajan sääennusteita ja vaikuttaa, että ensi viikolla palataan maltillisempiin lukemiin ja sateitakin on odotettavissa. Sienet saattavat reagoida nopeastikin, joten kannattaa pitää silmät auki: kun nurmikoille ja ojan pientareille alkaa ilmaantua lakkipäitä, myös metsissä tapahtuu!

Sulatin muutama viikko sitten pakastimet ja pahnan pohjimmaisena törmäsin muutamaan pikkupussiin pakastettuja haapa- ja kangasrouskuja. Kappas! Luulin että sienet olivat jo päässeet loppumaan. Hmm, voisin tehdä rouskuista aterian..

***

En ehtinyt eilen kuin suunnitteluasteelle, kun kesälomaillut ja kotipuoleen palannut ystävä otti yhteyttä ja ehdotti porukan tapaamista hänen luonaan. Ohjelmassa olisi kuulumisten vaihtoa ja tuomisia Savon sydämestä, mm. metsän antimia.

Iloinen yllätys! Pääsinkin perkaamaan kantarelleja eli keltavahveroita. Sieni levittäytyy koko ajan pohjoisemmaksi  mutta on yleisempi Etelä- ja Keski-Suomessa. Aloittelijalle kantarelli on erinomainen sieni käytettäväksi, sillä se on helppo tunnistaa, kerätä ja vaivaton laittaa ruuaksi.



Kantarelleja.


Kun kantarelleja puhdistetaan, apuna voi käyttää sutia ja veistä. Sudilla puhdistetaan enimmät roskat lakista ja veitsellä rapsutetaan puhtaaksi / tarvittaessa katkaistaan multainen jalan kärki. Kuten suppilovahverotkin, kantarellit revitään halutun kokoisiksi paloiksi. Säilöttäessä paras tapa on kypsentää sienet omassa liemessään ja pakastaa.



Kantarellit revitään ennen paistamista.


Joskus yksinkertainen on kaunista. Tällä kertaa nautimme kantarellit paistettuina leivän päällä, runsaan salaatin kera. Jälkiruuaksi nautimme mustikoita. Ne olivat laadultaan erinomaisia, suuria ja maukkaita. Nautimme mustikat jälkiruuaksi laseista vaniljakastikkeen kera.







Suomi on saanut vettä varsin epätasaisesti, ja vaikka Oulun alueella metsät ovatkin kuivia, etelämpänä sieniä jo piisaa. Ajatus! Kantarelli on maukas, helppo käsitellä ja sen koostumus miellyttää useimpia. Kantarelli taipuu mainiosti piirakoihin, muhennoksiin, munakkaisiin ja ohjeista ei ole pulaa. Kaikilla perheillä ei ole sienestyksen eikä sienien käytön perinnettä - ei ole häpeä aloittaa ostosienillä ja totutella sienten käyttöön ja makumaailmaan.

Mansikan ostoon voisi siis ihan hyvin yhdistää kantarellien oston, siellä missä niitä tarjolla on. Kun kiinnostus vahvistuu, voi kokeneen ystävän kanssa lähteä sieniretkelle ja alkaa opetella lajeja, muutama laji kerrallaan.

Sienikausi on tuloillaan, mutta juuri nyt pitää Oulun alueella malttaa vielä hetki. Rouskut ovat kuitenkin nyt sulamassa, ja niiden lisäksi kuivakaapissa on vielä pikkusatsi kuivattua mustatorvisientä. Teen sienistä maistuvan muhennoksen lounaaksi uusien perunoiden kanssa. Itse käytän muhennokseen sienten lisäksi vain sipulia, ruokakermaa, suolaa ja pippuria. Tuhdimpaan ja paksumpaan koostumukseen Koskenlaskijan sulatejuustot toimivat erinomaisesti - ja kyllä sienet kestävät myös ripauksen yrttejä, ehkä hyppysellisen paprikaa?

***

Niin, horsmiakin löytyy vielä hienosti! Monet ystävät ovat innostuneet tekemään horsmankukkajuomaa ja sen maku on ollut todella pidetty, myös lasten keskuudessa. Itsekin tein toisen satsin pelkästään valkoiseen sokeriin. Värihän on todella upea ja ajatella - suoraan luonnosta! Ohje löytyy täältä.



Juhlien teemaksi pinkki?



Kappale kauneinta Suomea.


Onnistuneita keruuretkiä!

***






perjantai 11. heinäkuuta 2014

Rentun ruusun ryhtiliike juhlajuomaksi

Kylmä alkukesä on enää muisto vain ja kesäinen luonto on puhjennut upeasti kukkaan. Kannattaa tehdä kukkakimppuja nyt, kun valinnanvaraa löytyy. Kukat on paras poimia aamusella, kun niiden nestejännitys on korkeimmillaan.

Siisti kukkien varret niin, ettei lehtiä jää veteen ja tee terävällä veitsellä viiltämällä (ei saksilla leikkaamalla) kunnon imupinnat ja asettele kukat maljakkoon viileään veteen, aluksi varjoon. Kukkien vesi kannattaa vaihtaa muutaman päivän välein. Kukkien lisäksi heinät tuovat kimppuihin ilmavuutta ja kestävät kauniina pitkään!


Edessä peurankelloa.


Yleinen ojakellukka kuuluu ruusukasveihin.


Lupiini on kaunis, mutta alkuperäiskasvit syrjäyttävä vieraslaji.


Lupiinien torjuntaa keräämällä, juonessa mukana myös Jappe.


Kukista voi tehdä muutakin kuin kimppuja. Maistoin muutama vuosi sitten ensimmäistä kertaa horsmankukkajuomaa ja ihastuin ikihyviksi. Juoma on hieman makea ja hieman hapokas, väriltään kauniin vaaleanpunainen. Juomaa on helppo valmistaa itsekin. Ennakkovalmisteluiksi pitää etsiä puhdas horsmankukkien keruupaikka, varata sokeria ja  piipahtaa apteekissa ostamassa sitruunahappoa, mikä toimii myös kotitalouden monipuolisena puhdistusaineena. Kannattaa siis saman tien ostaa pari pussia.





Maitohorsmat ja maalaismaisema.


Horsmaa löytyy luonnosta valkoisena, vaaleanpunaisena ja perinteisenä pinkkinä. Keruupaikalta löytyi myös raidallinen yksilö, jonka kukka kuvassa keskellä.





Vertailin netissä useampia eri reseptejä ja tein yhdistelmän Kotikokin ja Terveellinen ruoka -sivuston resepteistä. Halusin että juomasta tulee reilusti makea ja kunnolla hapokas. Aromikasta ja makeaa juomaa on helppo halutessa laimentaa tai jatkaa vedellä, kivennäisvedellä, sitruunalimsalla, mehulla jne. Juomasta saa myös erinomaisen pohjan booliin!



Juhlajuoma rentun ruususta, resepti

1 litra horsmankukkia
2 litraa vettä
tasapäinen rkl sitruunahappoa (noin 20 g)
3 dl sokeria

Kaada kiehautettu vesi horsmankukkien päälle esim. teräskattilaan. Lisää sokeri ja sitruunahappo. Anna seistä seuraavaan päivään ja pullota.

Nauti hyvässä seurassa kauniista lasista!



Oppia ikä kaikki?

Mietin pääni puhki, miten tämän asian muotoilisin. Mutta eipä siihen ole kuin yksi konsti: 
rehellisyys maan perii!

Minun juomastani ei tullut heleän vaaleanpunainen, vaan rusehtava, hieman punertava. No miksi ihmeessä? No siksi, että itsepintaisesti olen innokas tekemään resepteihin omia sovelluksia. Tällä kertaa neronleimaukseni oli laittaa sokerista puolet intiaanisokeria. Päättelin loogisesti, että "sen minkä värissä häviän, maussa voitan".

Että näin.



On se silti kaunis tämäkin väri. Ja maku on täydellinen.


Tarinan opetus: kun teet jotain ensimmäistä kertaa, seuraa hyväksi havaittua ohjetta. Ala vasta sen jälkeen tekemään omia muunnoksia.  Maistuis varmaan sullekin -blogista voit ihastella juoman upeaa väriä.

 Aurinkoista kesän jatkoa ja ihania kukkien keruuretkiä!

***